Sinistä silkkiä

Alla vanhojen omenapuiden
 oli varjot siniset niin.
 Kuunvalossa valkeassa,
 kuun valossa oudon valkeassa
 kun yhdessä kuljettiin.
 Kuun valossa oudon valkeassa
 kun yhdessä kuljettiin.
 Meidän yllemme taivas valoi
 sinivalkeaa hohdettaan.
 Tämä lumottu sininen hetki,
 tämä lumottu kaipuun sininen hetki
 ei palaja milloinkaan.
 Tämä lumottu kaipuun sininen hetki
 ei palaja milloinkaan.
 Ja la la ja la la la la la...
 Se lieneekö totta lainkaan
 vai kaunista untako vain.
 Sinä juoksin luotani yöhön,
 jäi jäljelle viittasi vain.
 Sinä juoksit luotani kauas yöhön,
 jäi jäljelle viittasi vain.
 Tämä tarina vanha ja kaunis
 yhä tänäänkin totta se on.
 On aarteeni himmeä viitta,
 on aarteeni hauras himmeä viitta,
 se sinistä silkkiä on.
 On aarteeni hauras himmeä viitta,
 se sinistä silkkiä on.
 Ja la la ja la la la la la...