Kuka keksi rakkauden

Surujen sillalta näin
 tummien aaltojen uivan merelle päin.
 Ne ikäväni pintaan sai,
 ja lokit kirkui, ne karanneet on Hitchcockin Linnuista, kai.
 Kaipuuni nousee siivilleen.
 Kuka keksi rakkauden?
 Nähdä surujen sillalta sain
 Kaupungin katolla tähtiä tuhansittain
 Yksi lähti ja laskeutui
 Se lensi halki taivaan ja radaltaan harhautui
 Sille esitin kysymyksen
 Kuka keksi rakkauden?
 Yö oli niin valkoinen,
 kun puhalsi valkeet rakkauden.
 Tähdenlentona kai
 luokseni saavuit ja kauniimman teit minun maailmastain.
 Joku kätkee kysymyksen.
 Kuka keksi rakkauden?
 Kuka sai aikaan sen?
 Surujen sillallakin se kulkee.
 Ei se lähde hengiltä millään.
 Tähtien tomuna se leijailee.
 Ja syttyy kuin itsestään.
 Joku keksi rakkauden.
 Jos sinä et jäis,
 en minäkään täällä olla vois.
 Eikä ikäväni tänne jäis.
 Tähtenä lentäisin kauas ja hiljaa hiipuisin pois.
 Tyydyn vastaukseen.
 Joku keksi rakkauden.
 Ja sinä toit minulle sen.