Elegia

Haihtuvi nuoruus
 niin kuin vierivä virta.
 Langat jo harmaat
 lyö elon kultainen pirta.
 Turhaan, oi turhaan
 tartun mä hetkehen kiinni.
 Riemua ei suo
 rattoisa seura, ei viini.
 Häipyvät taakseen
 tahtoni ylpeät päivät.
 Henkeni hurmaat
 ammo jo jälkehe jäivät.
 Pohjoinen puhuu,
 myrskyhyn aurinko vaipuu.
 Jää punajuova
 kauneuden voimaton kaipuu.
 Upposi mereen
 unteni kukkivat kunnaat.
 Mies ole köyhä,
 kalliit on laulujen lunnaat.
 Kaikkeni annoin,
 hetken mä heilua jaksoin.
 Haavehen kullat
 mieleni murheella maksoin.
 Aaa-aaa...
 Toivoton taisto
 taivaan valtoja vastaan.
 Kaikuvi kannel,
 lohduta laulu ei lastaan.
 Hallatar harstaa,
 soi sävel sortuvin siivin.
 Rakkaani rauhaa
 kuin peto kuoleva hiivin.