Äiti

Kun joskus varjoon taivaltaa ja loiste lämmin
 kaikkoaa, niin äidin äänen jostain kaukaa kuulen.
 Se lohduttaen lausuu näin, voi lapsein katso valoon päin, s
 en loisteen huomaat ymmärtäin käy hohde siivin myötätuuleen.
 Kai joskus tuntuu elo tää jää aivan ilman sävelmää, sä ets
 ii jälleen soinnut nää, ne lapsein löytävän sun luulen.
 Niin kaukaa takaa tähtien mua ohjaa ääni
 lämpöinen, kai äidin silmät aina valvoo lastaan.
 Kun maailmalla samoaa sua kenties joku rakastaa,
 pois lähdet tyhjyys palajaa on rakkaus äidin totta ainoastaan.
 Äitini pienoinen, en sua mä nää, mut
 säilyvää on rakkaus tää, sieluun jää.
 Pois katoaa yön musta maa, sun muistos saa sen kirkastaa.
 Niin kaukaa takaa tähtien mua ohjaa ääni
 lämpöinen, kai äidin silmät aina valvoo lastaan.
 Kun maailmalla samoaa sua kenties joku rakastaa,
 pois lähdet tyhjyys palajaa on rakkaus äidin totta ainoastaan.
 Äitini pienoinen, en sua mä nää, mut
 säilyvää on rakkaus tää, sieluun jää.
 Pois katoaa yön musta maa, sun muistos saa sen kirkastaa.
 Unholaan en jää, en jää, oi äiti milloinkaan.