Lapin kesä

Lapissa kaikki kukkii nopeasti
 Maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin
 Tuon usein tuntenut oon raskahasti
 Kun katson kansan tämän vaiheisiin
 Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta
 Ja suuri surkastua alhaiseen
 Miks meillä niin on monta mielipuolta
 Miks vähän käyttäjiä kanteleen
 Miks miestä täällä kaikkialla kaatuu
 Kuin heinää, miestä, toiveen tosiaan
 Miest' aatteen, tunteen miestä, kaikki maatuu
 Tai kesken toimiansa katkeaa
 Muualla tulta säihkyy harmaahapset
 Vanhoissa hehkuu hengen aurinko
 Meil' ukkoina jo syntyy sylilapset
 Ja nuori mies on hautaan valmis jo
 Ja minä itse, miksi näitä mietin?
 Se merkki varhaisen on vanhuuden
 Miks seuraa käskyä en veren vietin
 Vaan kansain kohtaloita huokailen
 On vastaus vain yksi Lapin suvi
 Sit' aatellessa mieli apeutuu
 On lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi
 Ja kukkain kukoistus, ja riemu muu
 Mut pitkä vain on talven valta
 Hetken tääl aatteet levähtää, kuin lennostaan
 Kun taas ne alkaa aurinkoisen retken
 Ja jättävät jo jäisen Lapin maan
 Oi valkolinnut vieraat Lapin kesän
 Te suuret aatteet, teitä tervehdän
 Oi, tänne jääkää, tänne tehden pesän
 Jos muutattekin maihin etelän
 Oi oppi ottakaatte joutsenista
 Ne lähtee syksyin, palaa keväisin
 On meidän rannoillamme rauhallista
 Ja turvaisa on rinne tunturin
 Havisten halki ilman lentäkäätte
 Tekoja luokaa, maita valaiskaa
 Mut talven poistuneen kun täältä näätte
 Mä rukoilen, ma pyydän, palatkaa