Michelle

Olisitpa vielä täällä
 Sen sijaan olet aivan liian kaukana etäällä mun luota
 Nykyään en löydä mitään
 Minkä vuoksi oisin onnettomana siis hymyillä pitää
 Jutut upeasti luistaa
 Puuttuu tekijä, joka mut pystyis raiteiltani suistaa
 Koetan muistaa miten kamalaa oli sun kanssa
 Joka ilta join itteni humalaan
 Kerran pilvenpillereitä konttailin
 Sä vain vierestä katoit ja kun apua venttailin
 Viimein käden ojensit mulle
 Nostit, päästit irti, työnsit naamalleni kadulle
 Nyt oon ympäröity ihmisillä
 Jotka ei putoomaan päästä, vaikka joskus täysillä yritän
 Onpa outo pulma
 Ikävöin eniten sitä, joka oli niin julma
 Pois meni, runot vei mukanaan
 Mä en itke, enkä unohda milloinkaan
 Huomaan selkeemmin kuin ennen
 Kokonaiskuvan ja kuinka sä tullen ja mennen
 Mua pelailit kuusi-nolla, mä hävisin
 Mut silti vaan halusin mukana olla
 Kuolla ennemmin kuin mennä
 Enää ei mikään elämässä paljookaan hämmennä
 Kun oot poissa kuviosta
 Kuitenkin tuntuu et oon vallan jotain kallisarvoista
 Ei ne muut hulluutta mulle näytä
 Päinvastoin ne päätäni hakkaa eikä äänet enää täytä
 Ja valtaa alan oivaltaa
 Miltä maistuu ihmissuhde ilman tajutonta väkivaltaa
 Kidutusta henkistä harjoitit
 Ja kun sanat loppuivat, siitä tuli fyysistä
 Minut sekaisin pistit, kun rakkautesi nyrkillä ruumiiseeni ikuistit
 Pois meni, runot vei mukanaan
 Mä en itke, enkä unohda milloinkaan
 Elän menneisyyttäni tänään
 Vertailen suhun joka ikistä tyyppiä
 Jonka mä nään
 Odotan pahinta, vaikka ne tahtoo parasta
 Meidän romanssimme hinta oli kallis
 Siitä vielä maksan
 Oisit voinut kyllä hinnoitella alhaisemman taksan
 Jaksan enää harvoin valittaa
 On tosi vaikeeta, kun ei pysty alittaa rajaa
 Takas helvettiini päästä
 Oonko se minä vai johtuuko se säästä
 Mut mun sydän ei verta vuoda
 Kun sä lähdit sen jälkeen en oo osannut luoda mitään
 Aiheet pistit taskuun
 Mulle ei jäänyt kuin mustelmat siitä illasta marraskuun
 Sairaalalaskuun, kääntöpuolelle
 Raapustin, "Kaipaan sua Michelle"
 Pois meni, runot vei mukanaan
 Mä en itke, enkä unohda milloinkaan
 Pois meni, runot vei mukanaan
 Mä en itke, enkä unohda milloinkaan