Maailman yksinäisin merimies

Pinnalla mä pysyin vuokses
 Olit laiva mulle
 Myrskyjäkään pelätty me ei
 Aina kun mä tulin luokses
 Jälleen seikkailulle
 Hurjimmalle laiva minut vei
 Rakensin niin elämäämme
 Etten kuullut silloin
 Tuulten tummien sua kutsuvan
 Vaikka kuiskeet päällä päämme
 Voimistuivat illoin
 Nyt sen vasta oikein tajuan
 Merimies oon maailman yksinäisin
 Huokaa meri tyrskyin vaahtopäisin
 Pakenee se läheltäni
 Turhaa on tää elämäni
 Aallotkin on minut hylänneet
 Hoivasin sua viime hetkeen
 Aivan niin kuin lastain
 Toivoen tuon tuulen kääntyvän
 Ja se lähtös estäis retkeen
 Joka satamastain
 Vie pois laivan kaikkein tärkeimmän
 Merimies oon maailman yksinäisin
 Huokaa meri tyrskyin vaahtopäisin
 Pakenee se läheltäni
 Turhaa on tää elämäni
 Aallotkin on minut hylänneet
 Merimies oon maailman yksinäisin
 Öinen tuuli puree viimoin jäisin
 Lävitseni kylmyys hyytää
 Lämpöä en osaa pyytää
 Aallotkin on minut hylänneet
 Merimies oon maailman yksinäisin
 Huokaa meri tyrskyin vaahtopäisin
 Pakenee se läheltäni
 Turhaa on tää elämäni
 Aallotkin on minut hylänneet