Minä ja hän

Sitten kun oon viimeisen lauluni laulanut,
 työni tehnyt, lapsenikin kasvattanut. Luokseni tulkaa.
 Katsokaa että kaunis oon, mun huuleni punatkaa
 ja jotain punaista mun päälleni pukekaa.
 Matka voi alkaa.
 Minä ja hän, tiedän sen.
 Meillä on sielu yhteinen.
 Minä ja hän, tiedän sen.
 Meillä on elämä, ikuinen
 Missä mahtaakaan kohdata tiet?
 Nähtiin Venäjän maalla ehkä hän oottaa siel.
 Varrel tomusen polun kylässä pienessä
 tai Lontoon metros istuu yhtäkkii mun vieressä.
 Etsiny kaikkialta ja vailla tulosta.
 Mä voin päästää irti vaan en unohtaa,
 koska mun unissa hänen nähneensä kuiskuttaa,
 kaikki leffat ja biisit hänestä muistuttaa.
 Yhteys ei kadonnu, muutti vaan muotoaan
 ja mä tunnen ja tiedän se saa mut luottamaan.
 Me vielä tavataan, yhteen palataan
 ja voidaan alusta taas alottaa.
 Minä ja hän, tiedän sen.
 Meillä on sielu yhteinen.
 Minä ja hän, tiedän sen.
 Meillä on elämä, ikuinen.
 Minä ja hän, (minä ja hän) tiedän sen. (tiedän sen)
 Meillä on sielu yhteinen.
 Minä ja hän, tiedän sen.
 Meillä on elämä, ikuinen.