Sinä ansaitset kultaa (Vain elämää kausi 7)

Mä vannon vannon vannon
 Et huomena sekoiluni päättyy
 Mut jatkan jatkan jatkan
 Kunnes sun sydämmesi särkyy
 Kun riidellään, mä uhriudun
 Käytökselläni mursin sut
 Sanoit että sä luulit
 Että sä tunsit mut
 Oon niin pahoillani,
 Etten osannutkaan pysyy aloillani
 Kadun pahoi sanojani,
 Jotka sai sut kerään kamojasi
 Tulevaisuus oli meitä varten
 Mut löin sun selän seinää vasten
 Vielä ei ollut aika kirkonkellojen eikä lasten
 Hei älä ikinä enää
 Yhdenkään ihmisen anna
 Sua kohdella niinkuin mä kohtelin,
 Loukkasin ja haavoitin sua
 Älä rakasta ketään
 Joka voi olla niin julma
 Mä tiedän että mä loukkasin, loukkasin
 Ja haavoitin sua
 Toivon että hän pitää,
 Paremmin onnesta huolta
 Onnea matkaan, sinä ansaitset kultaa
 Kaivoin käteen taas saman kuvan
 Mietin et kuin pystyit ees rakastaan mua
 Olin kamala, samalla hajalla
 Kenenkään ei ois tarvinnu varastaa sua
 Nyt en voi palata majakan luo
 Mä kirjotan tätä ja samalla juon
 Joskus draamaa tahallaan luon
 Sulle kaikki aseet mun lyömiseen tavallaan suon
 Tiedän et loukkasin ja haavoitin
 Ilkeet sanat tikareiksi tarkoitin
 Ja vielä kaadoin suolaa haavoihin
 Tekisin kaiken toisin jos vaan voisin
 Paljon korjata tahtoisin
 Ja vielä yhden pyytäisin sulta
 älä koskaan rakasta ketään,
 Joka voi olla niin julma
 Hei älä ikinä enää
 Yhdenkään ihmisen anna
 Sua kohdella niinkuin mä kohtelin,
 Loukkasin ja haavoitin sua
 Älä rakasta ketään
 Joka voi olla niin julma
 Mä tiedän että mä loukkasin, loukkasin
 Ja haavoitin sua
 Toivon että hän pitää,
 Paremmin onnesta huolta
 Onnea matkaan, sinä ansaitset kultaa
 Toivon että hän pitää,
 Paremmin onnesta huolta
 Onnea matkaan, sinä ansaitset kultaa