Painajainen

Aukiolla hiljenee, hyytyy huudot pimeyteen
 Tuppeen miekat vihdoinkin painuu
 Jälkeen taiston ankaran on aika levon rauhaisan
 Veljet vartioi, muut uinuu
 Sydän hakka vieläkin
 Miehet makaa jännittynein lihaksin
 Vaikka leiri hiljenee ja uni tulee hiljalleen
 Ei henget rauhaa saa
 Piinaa, huutaa
 Painajainen taiston tuoksinaan palaa
 Riivaa, raapii
 Painajainen haavat uudelleen avaa
 Käy soturit uuteen hyökkäykseen, uudelleen ja uudelleen
 Armeija vihollisen luovuta ei
 Kaatuu veljet sivuitta, ei kukkaan säästy kivuitta
 Vääryys hallitsee mittei
 Niin vangit näkyjen
 Makaavat uneksien
 Elävät kauhut tuskineen, iskevät miekan viholliseen
 Hautaavat veljen kuolleen
 Piinaa, huutaa
 Painajainen taiston tuoksinaan palaa
 Riivaa, raapii
 Painajainen
 Piinaa, huutaa
 Painajainen taiston tuoksinaan palaa
 Riivaa, raapii
 Painajainen haavat uudelleen avaa
 Piinaa, huutaa
 Painajainen taiston tuoksinaan palaa
 Riivaa, raapii
 Painajainen
 Riivaa, piinaa
 Huutaa!