Suru on kunniavieras

Surua kyynelin kastella täytyy
 Jotta se puhkeais kukkaan
 Helli ja hoivaa
 Varoen vaali
 Ettei se menisi hukkaan
 Pois älä oveltas käännytä koskaan
 Suru, jos koputtaa milloin
 Pyydä se sisälle
 Syötä ja juota
 Tarjoa yösija silloin
 Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt
 Hajoaa se maahan, on multaa
 Näet sen silti kukkana aina
 Muistot on kalleinta kultaa
 Eikä sun vieraasi asumaan jäänyt
 Lähti se muualle matkaan
 Vielä se tulee
 Mennäkseen jälleen
 Lähemmäs kuin aavistatkaan
 Se mitä kunniavieraasi kertoo
 Kätke se sydämees tarkoin
 Ei niitä oppeja
 Kirjoista löydä
 Et ostaa voi miljoonin markoin
 Itkuja varten on ihmisen silmät
 Vierikää kyyneleet
 Tuleehan tuolta se toinen päivä
 Kun on kepeät askeleet
 Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt
 Hajoaa se maahan, on multaa
 Näet sen silti kukkana aina
 Muistot on kalleinta kultaa
 Eikä sun vieraasi asumaan jäänyt
 Lähti se muualle matkaan
 Vielä se tulee mennäkseen jälleen
 Lähemmäs kuin aavistatkaan
 ♪
 Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt
 Hajoaa se maahan, on multaa
 Näet sen silti kukkana aina
 Muistot on kalleinta kultaa
 Eikä sun vieraasi asumaan jäänyt
 Lähti se muualle matkaan
 Vielä se tulee
 Mennäkseen jälleen
 Lähemmäks kuin aavistatkaan