Junat ja naiset

Kivikirkot ja rautaportit ja kasvot sotilaan
 Joka palatsin eessä vartioi valtiastaan
 Nämä ovat kaltaisesi, nämä pysyvät paikoillaan
 Mutta junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan
 Sillä ju-u-uu-u-u-u, ju-u-uu-u
 Ju-u-uu-u-u-u, ju-u-uu-u
 Sillä junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan
 Sinä seisot niin kuin vuori, etkä muutu milloinkaan
 Kiskot minua kutsuu, siis hyvästellään vaan
 Ovet ovat meitä varten, että tullaan ja poistutaan
 Koska junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan
 Sillä ju-u-uu-u-u-u, ju-u-uu-u
 Ju-u-uu-u-u-u, ju-u-uu-u
 Sillä junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan
 Sillä ju-u-uu-u-u-u, ju-u-uu-u
 Ju-u-uu-u-u-u, ju-u-uu-u
 Sillä junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan
 Älä luule, että itkee ovi kun se suljetaan
 Se vain kuluu lähtiessä, ihan hiljaa narahtaa
 Eikä ne oo kyyneleitä, joita vuori vuodattaa
 Ne on kevään tekeleitä, kun se jäitä sulattaa
 Sillä ju-u-uu-u-u-u, ju-u-uu-u
 Ju-u-uu-u-u-u, ju-u-uu-u
 Sillä junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan
 Sillä ju-u-uu-u-u-u, ju-u-uu-u
 Ju-u-uu-u-u-u, ju-u-uu-u
 Sillä junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan